lauantai 17. syyskuuta 2011

Omenatorttu

Olen jostainsyystä mieltynyt piiraisiin ja torttuihin joissa on kannet, vaikken niitä osaakkaan tehdä ja vaikkei niiden maku mitenkään oleellisesti poikkea kannettomista tortuista. Tähän saakka onnekkain löytöni on ollut Ikean Omenatorttu joka ei ole hinnalla pilattu ja maistuu silti todella hyvälle. Mutta nyt parvekkeella makasi vielä pussin pohjalla kotimaisia omenoita sen verran että ajattelin koettaa josko saisi itse tehtyä jonkinmoisen tortun. Ja ei kun taas nettiä koluamaan läpi hyvän ohjeen toivossa.
Sopiva ohje löytyikin Vaaleanpunainen nonparelli -blogista nimellä Amerikkalainen omenapiiras. ja ei kun lasten kanssa koettamaan tortun tekoa.
Täytyy kyllä sanoa että kyseinen torttu ei ehkä ole kaikkein paras leipomus tehdä 2½ ja 5 vuotiaiden kanssa, itselläkin meinasi hihat palaa kun en meinannut saada pohjaa millään järkevällä tavalla vuokaan ja seuraavaksi sitten täytettä tuntui olevan ihan liikaa ja kansikin meni päälle miten sattuu. Ja kun olin saanut taiteiltua kaiken tarpeellisen vuokaan ja valmistauduin tuuppaamaan sen uuniin, tajusin että unohdin voidella vuoan. Siinä vaiheessa pystyi enää toivomaan että torttu kaikesta huolimatta irtoaa vuoasta lautaselle saakka.
Pääsimme vihdoin aamupalalla maistamaan torttua vaniljakastikkeen kera ja tämä oli aivan mielettömän hyvää!





Ei minusta ehkä koskaan sokerileipuria tule mutta eiköhän tässä perheen saa pidettyä pullan syrjässä kiinni.