Kuusenkerkkäsiirappi

Olen joutunut toteamaan jo vuosia sitten, että sisälläni asuu jonkin sortin viherpiipertäjä. Haluaisin kovasti osata tehdä kaikkea hyvää luonnonantimista. Harmikseni olen saanut myös huomata, että sisälläni asuu Suuri laiskimus ja ne luonnonantimet tuppaa jäämään pääasiassa sinne luontoon.
Viime viikolla sain sukulaiseltani soiton, "Tarttetko nokkosta tai kuusenkerkkiä? Entäpä voikukkaa?" Voi Kyllä! Tarvitsen! Ja mikä voisi olla sen parempaa, kun että ne luonnonantimet kannetaan kotiovelle ja ainoa palkka mitä odotetaan on osa kuusenkerkkäsiirapista.
Nokkoset ryöpättiin eilen ja pienestettiin pakkaseen odottamaan talvea (toivottavasti ensi talvena tulee nokkoset syötyä ennen uutta satoa pois..) ja tänään oli kuusenkerkkien vuoro.

KUUSENKERKKÄSIIRAPPI

1 osa kuusenkerkkiä
1 osa vettä
0,5 kg sokeria per litra kuusenkerkkiä

Liota kuusnekerkkiä vedessä yön ylitse. Keitä vettä ja kuusenkerkkiä n. 2 tuntia. Siivilöi kerkät pois ja ota vesi talteen. Lisää siivilöityyn veteen sokeri ja keitä n. 2 tuntia kokoajan sekoittaen. Mitä kauemmin keität, sitä tujumpaa siirappia tulee. Kaada siirappi kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje ne ilmatiiviisti.
Sopii leivonnaisiin, kastikkeeksi ja ja mausteeksi.
Siirappia ei suositella munuaistaudin sairastaneille, raskaana oleville eikä niille, joilla on vain yksi munuainen. Havupuiden hartsi saattaa ärsyttää munuaisia.


Minulla oli 1,2 litraa kerkkiä ja 1,2 litraa vettä. Sokeria laitoin 600 g. Ja kaikesta tästä tuli vajaa 6 dl siirappia, joka on muuten näin ohimennen sanoen Hyvää! Siirapista tuli aika tummaa ja aika jähmeää, keitin sokereiden laiton jälkeen vajaan 2 tuntia. Enkä kyllä sekottanut koko ajan, vaan sillointällöin, niin ettei siirapit kuohahtaneet yli kattilasta. Huomenna täytyy hakea kaupasta jäätelöä ja testata tätä ihanuutta kunnolla.

Mainittakoon vielä tähän loppuun, että kuusenkerkkiä ei saa mennä nyppimään naapurin puusta omin päin. Niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Kuningattaren kakku

Viime talvena nappasin minun mummoni seinäkalenterista hyvältä kuulostavan reseptin. Ja siitä saakka olen pyöritellyt sitä mielessäni ja etsinyt hyvää tilaisuutta leipoa sen. Ja aikaisemmin viikolla päätin, että ihan hyvin minä voin leipoa itselleni äitienpäiväkakuksi kuningattaren kakun, joten eilen aloimme esikoisen kanssa leipomis-puuhiin.

Miehen viimeisimmästä syntymäpäiväkakusta viisastuneena päätin tehdä kakun pienempään vuokaan ettei meillä taas syödä koko seuraavaa viikkoa pelkästään kakkua. Tämä kakku on siis tehty irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on 17 cm. Ja täytyy sanoa, että sen kokoinen kakku on juuri passelin kokoinen nelihenkiselle perheelle.

KUNINGATTAREN KAKKU (vuoan halkaisija 17 cm)

Pohja:
150 g domino keksejä
40 g voita

Täyte:
3 liivatelehteä
1,75 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
100 g kuningatar rahkaa
½ tl vaniljasokeria

Murskaa keksit ja sotke keksimurskaan sulatetu voi. Painele leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja laita hetkeksi jääkaappiin.
Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike, lsää vaahtoon rahka ja vaniljasokeri. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota 1 rkl kiehuvaa vettä. Valuta liivate muiden ainesten joukkoon koko ajan sekottaen.
Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Anna olla jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mielellään yön ylitse.


Alkuperäinen ohje kakkuun löytyy Valion sivuilta. Ja taas kerran sain huomata, että jostain syystä minulla on hassja sokeita pisteitä reseptien kanssa ja koska olin kirjoittanut alunperin reseptiin 200 g rahkaa enkä suinkaan 2 x 200 g, laitoin pienennettyynkin ohjeeseen puolet ylöskirjaamastani määrästä. Mutta kyllä se toimi näinkin hyvin! Kakussa maistui kuningatar rahkan maku, mutta täyte ei ollut kamalan makeaa, joten kakkua pystyi syömään useammankin palan.

Kaikenlisäksi meillä myös lapset pitivät kakusta paljon! Kumpikin otti lsää useamman kerran, vaikka koristeeksi laitetut mustikat jäikin syömättä. Toisaalta, kenelle pienelle ihmiselle ei maistuisi Dominoista ja voista sotkettu keksipohja, rahkatäyte nyt oli vaan välttämätön paha siinä sivussa. Esikoinen myös suunnitteli, että hänen seuraaville synttäreilleen täytyy kuulema tehdä Domino kakku. Se on muuten kuten kuingattaren kakku, mutta laitetaan vielä yksi keksipohja kakun päälle ja voilà, meillä on Domino-keksi kakku!

Suklaakupit vol. 2

Ja heti piti koettaa seuraavaa ideaa suklaakuppien kanssa. Eilen siirrettiin jäätelökoneen kulhot pakkaseen jäätymään ja tänään aloin tekemään toista kattausta suklaakupeille. Tarjolle oli itsetehtyä pähkinä-kermajäätelöä.
Ilmapallot eivät olleet tällä kertaa niin yhteistyöhaluisia, ne penteleet meni poksahtelemaan sen jälkeen kun ne oli uitettu suklaassa. Voitte kuvitella mistä kaikkialta suklaata löytyikään! Lopulta sain (pienennettyäni hieman pallojen kokoa) dippailtua pallot suklaaseen ja jääkaappiin jähmettymään. Tämän jälkeen oli jäätelön vuoro.
Innostuin ohjeesta, johon laitettiin kermavaahdon sekaan munan keltuainen. ainoa vaan, että ajatus keltuaisesta sellaisenaan kermavaahdossa ei houkuttanut, joten ajattelin tehdä jäätelön perinteisemmän kaavan mukaan. Eli kermat kattilaan, sokerit ja meltuainen perään ja kuumennus. Ainoa vaan, että eihän se kerma enää sen jälkeen tietenkään vatkautunut, joten minulla oli siis kermaa munankeltuaisella. En antanut sen lannistaa, vaan nakkasin litkun kulhoon, pähkinät perässä ja jäätelökone käyntiin.
Ja ihan kun siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi, ei ilmapallot meinanneet suostua irtoamaan suosiolla suklaakulhoista, vaan niitä joutui repimään senkin uhalla, että suklaa tuntui sulavan käsiin. lopulta sain ilmapallot irti kupeista ja jäätelökin oli ensisilmäyksen jälkeen ihan kelvollista. Muutoma pähkinä kehiin ja suklainen jäätelöannos oli valmis!

Perhe tykkäsi!

Suklaakupit

Joku aika sitten törmäsin nettiä selaillessani ideaan dippailla vesi-ilmapalloja sulaan suklaaseen ja näin saadaan syötäviä jälkiruokakulhoja.
Pitihän sitä ideaa sitten kokeilla itsekin. Ja yllätyksekseni huomasin, että nämä oli aivan mielettömän helppo ja yksinkertainen tehdä! Hankalinta koko projektissa oli ehkä noiden ilmapallojen täyttäminen ja kiinni sitominen.

Ilmapallot puhkaisin nuppineulalla ja sainkin huomata, että olin ahneuksissani dippaillut pallojan aivan liian syvällä suklaassa. Tyhjenevät pallon veti ja repi kuppien reunoja ikävästi.

Kuppien täytteeksi laitettiin ihan vaan palastettua banaania ja puolitettuja viinirypäleitä.

Kuvasta huomaa kuinka pieniä kupit todellisuudessa olikaan, banaani oli ihan normaalin banaanin paksuinen ja viipaleet oli leikattu neljään osaan. Hedelmien päälle laitettiin vielä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

Tässä vaiheessa ei enää kuppien epämääräiset reunatkaan haitanneet, ne jäi mukavasti vaahdon alle. Ja täytyy sanoa, että oli aivan mielettömän hyvän makuisia ja juuri sopivan kokoisia, että näitä pystyi syödä kaksi ilman että olisi tullut liian makea olo.

Ja mikä parasta, tajusin, että näitä jälkiruokka herkkuja on helppo tehdä myös vegaanisina versioina! Suklaata kun saa vaikka minkälaisena versiona ja vaahtoutuvaa vaniljakastikettakin löytyy ilman eläinkunnan tuotteita.