Tänään vietettiin kuopuksen 2-vuotis syntymäpäiviä ja liekkö itseäni piinatakseni päätin vakaasti tehdä hänelle autokakun.
Vastoinkäymiset alkoivat jo kun etsin koristeita kakkuun. Missään ei kertakaikkiaan vaan ollut lakurullia, tiedättehän niitä sellaisia rullalle käärittyjä lakupötköjä joita joskus oli jokaisessa irokarkki puljussa tarjolla. Eli auto oli vailla renkaita. Hätäratkaisuna ostin sitten lakumaton paloja joista saisin veisteltyä renkaan tapaiset jos rullia ei vastaan kävele (ei kävellyt ei).
Pohjan tein taas kerran kääretorttupohjana, tällä kertaa 7 munan versio 1½ pellille kumottuna (yksi normaali kokoinen pelti ja yksi pieni). Kakun kokoamisessa ei ilmennyt ongelmia, vaikkakin täyttämisvaiheessa sitruunarahka persikoiden kera alkoi tuntua hyvin pääsiäis-painotteiselta makuyhdistelmältä. Toisaalta lohduttauduin sillä, että kaksi vuotta sitten kuopus tuli maailmaan pitkänperjantain aamuna, joten pääsiäismaut ei sinällään olisi mikään huono vaihtoehto.
Varsinaiset ongelmat alkoivat sitten tänään kun oli tarkoitus päällystää kakku. Voikreemin teko onnistui epänormaalin hyvin, joten liekkö tasapainottaakseen onnistumis-tilastoja marsipaanin laittaminen kakun päälle epäonnistui varsin surkeasti. Marsipaani repeili ja lohkeili ja puolet koko konepellistä jäi ilman marsipaania. Joten kakku raasusta tuli kuin pieni tilkkutäkki kun yritin paikkailla marsipaanittomat kohdat piiloon. Mieleni teki jo nakata koko kakku ulos ikkunasta ja tarjota ei-oota vieraille, mutta sinnikkäästi koristelin kakun loppuun ja pistin jääkaappiin odottamaan tarjolle pääsyä.
Onneksi sentään maku oli kohdallaan (ainakin minun mielestäni, vihdoinkin taisin keksiä yhdistelmän jota kermakakkukammoiset makunystyräni maistelivat hyvällä halulla!)
Pohjan tein taas kerran kääretorttupohjana, tällä kertaa 7 munan versio 1½ pellille kumottuna (yksi normaali kokoinen pelti ja yksi pieni). Kakun kokoamisessa ei ilmennyt ongelmia, vaikkakin täyttämisvaiheessa sitruunarahka persikoiden kera alkoi tuntua hyvin pääsiäis-painotteiselta makuyhdistelmältä. Toisaalta lohduttauduin sillä, että kaksi vuotta sitten kuopus tuli maailmaan pitkänperjantain aamuna, joten pääsiäismaut ei sinällään olisi mikään huono vaihtoehto.
Varsinaiset ongelmat alkoivat sitten tänään kun oli tarkoitus päällystää kakku. Voikreemin teko onnistui epänormaalin hyvin, joten liekkö tasapainottaakseen onnistumis-tilastoja marsipaanin laittaminen kakun päälle epäonnistui varsin surkeasti. Marsipaani repeili ja lohkeili ja puolet koko konepellistä jäi ilman marsipaania. Joten kakku raasusta tuli kuin pieni tilkkutäkki kun yritin paikkailla marsipaanittomat kohdat piiloon. Mieleni teki jo nakata koko kakku ulos ikkunasta ja tarjota ei-oota vieraille, mutta sinnikkäästi koristelin kakun loppuun ja pistin jääkaappiin odottamaan tarjolle pääsyä.
Onneksi sentään maku oli kohdallaan (ainakin minun mielestäni, vihdoinkin taisin keksiä yhdistelmän jota kermakakkukammoiset makunystyräni maistelivat hyvällä halulla!)
Aika ruttuinen ja paikattu kakku oli, koristeetkaan ei ihan symmetrisesti osuneet kohdilleen ja ikkunatkin on vähän sinne päin (valot on marmelaadikuulia ja ikkunat maalattu elintarvikevärillä)... Ehkä seuraavan kakun pääsee koristelemaan mies?
